Mattounelmia

Kuva: HAY

Tämä matto on niin uskomattoman herkullinen. Välitön päivän piristäjä. Ja tuo pampulapinta on ihanan tuntuinen. Olen useasti ihaillut mattoa eri sisustusliikkeissä ja haaveillut pyöreästä villaunelmasta oman olohuoneeni lattialla.

Kyseessä on siis HAYn Pinocchio multi colour. Kokoja löytyy aina huikeaan kahden metrin halkaisijaan asti. Tällä kelpaisi tassutella, istuskella ja loikoillakin.

Haetaan: mallikas vedenkeitin

Kuten jo aiemmin olen todennut, teenjuonti kuuluu tässä talossa päivittäisiin rutiineihin. Vedenkeitin on siis näppärä apuväline keittiössä. Toisaalta, keitin myös joutuu kovalle koetukselle jatkuvassa käytössä, joten oma kapistuksemme jätti irtisanomisilmoituksensa pari kuukautta sitten. Nyt olisi siis hakusessa uusi ahkera vedenkeittäjä täyttämään tehtävän.

Viimeiset viikot teevesi onkin valmistunut perinteisesti liedellä kattilassa poristen, sillä haluan valita hyvin palvelleen Braunimme seuraajan huolella. Tällaisia vaihtoehtoja on jo päässyt jatkokierrokselle valinnoissa.

Kuva: Philips

Philipsin HD4685 vakuuttaa teknisellä ansioluettelollaan. Veden lämmityslämpötilan voi valita itse 40-, 60-, 80- tai 100-asteiseksi. Näppärää, jos haluaa esimerkiksi hifistellä eri teelaatujen vaatimilla lämpötiloilla. Keitin pitää myös halutessa veden tietyn lämpöisenä ja muistitoiminnon avulla viimeksi käytetyn toiminnon saa käyttöönsä napin painalluksella. Lisäksi keittimessä on kaksipuolinen vesimäärän näyttö sekä oikea- että vasenkätisille. Tällä sopisi siis siskonikin keitellä vettä kylään tullessaan, heh. Ulkonäön puolesta tämä tapaus on kyllä melko tylsä. Väreissä löytyy musta ja valkoinen.

Kuva: De'Longhi

Tämä De’Longhin retrohenkinen keitin toisi takuuvarmasti hymyn huulille aamuteetä keitettäessä. Värivaihtoehtoja ovat musta, valkoinen ja turkoosi.

Kuva: OBH Nordica

OBH Nordican pannu on ihanan tyylikäs pallukka. Tässä mallissa hiukan epäilyttää oma tekninen suorituskykyni kuuman veden saattamissa teekuppiin, kahva ei nimittäin kaupassa kokeillessa ihan täydellisesti istunut omaan kätöseeni.

Kuva: Kenwood

Tällä hetkellä johtopaikkaa pitää Kenwoodin kMix. Kahvasta on hyvä pitää kiinni, litran tilavuus on juuri passeli, ja yksinkertainen mutta viimeistelty ulkokuori hivelee silmää. Tämän värivaihtoehdoista löytyy musta, valkoinen ja punainen. Olisiko tässä uusi vedenkeittäjän paikkamme lunastaja?

Heath Nash

Jokunen viiko sitten kävin pitkästä aikaa OTTOmaanissa. Heti sisään astuttuani kiinnitti eräs katossa riippuva valaisin huomioni ja kiiruhdin heti kyselemään, että mistä moinen ihana kapistus on peräisin. Kävi ilmi, että valaisin on valmistettu kierrätysmateriaaleista, ja se on Etelä-Afrikkalaisen Heath Nashin tuotantoa. Menin tietysti heti kotona googlettamaan, ja suunnittelijan kotisivuilta löytyikin täydellinen selostus tuotteista ja yrityksestä.

Heath Nashilta löytyy kolme tuotemallistoa. Other people’s rubbish –malliston valaisimet on valmistettu kierrätysmuovista, kuten vanhoista maitopulloista tai jogurttipurkeista – eli kirjaimellisesti toisten ihmisten roskista.

Strength in numbers –mallisto puolestaan koostuu rautalangasta taivutetuista käyttöesineistä. Näissä tuotteissa näkyy ehkä vahvimmin juuri afrikkalainen henki, ja Nash kirjoittaakin että rautalanka on yleisin käsityömateriaali Etelä-Afrikassa.

Die cuts- mallisto muodostuu eri tavoin taitellusta ja laskostetusta polypropeenista valmistetuista valaisimista. Näistä tulee vahvat origami-fiilikset. Nash kertookin nettisivuillaan harrastaneensa origamien taittelua jo lapsena ja inspiroituvansa litteän paperin/pahvin/muovin muovaamisesta kolmiulotteiseksi.

Kuvat: Heath Nash

Blogissaan Heath Nash kuvaa mm. erilaisia käsityöpajoja joiden järjestämisessä hän on ollut mukana. Ja mainitseepa hän sivuillaan vierailleensa syksyllä 2009 täällä meilläkin päin, Helsinki Design weekillä.

Tuotteista omia lemppareitani ovat ylimmän kuvan valaisin sekä värikkäällä tekstillä koristeltu naulakko.

Oiva pannu

Juon teetä päivittäin. Ilman höyryävää kupillista mustaa teetä ei aamu oikein tunnu lähtevän käyntiin. Olen jo tovin katsellut Sami Ruotsalaisen Marimekolle suunnittelemaa Oiva-pannua hiukan sillä silmällä. Voisiko tässä olla uusi pitkäikäinen kumppani aamiaishetkiin, astiahyllyssäni kun on suurehkon teepannun mentävä aukko?

Erityisen mukavaa pannussa on mukana oleva keraaminen sihtiosa, joka estää ainakin suurimpien teelehtien päätymisen juojan kuppiin. Ainoastaan tuo kahva hieman epäilyttää, mitenköhän se reagoi jatkuvaan pesuun?

Myös Räsymatto-kuviollinen versio on kiva.

Kuvat: Marimekko

Lempiaterimet

Kauniista astioista kirjoitin jo aiemmin. Nyt ajattelin jatkaa aiheesta sen verran (silläkin uhalla, että kohta tämä on pelkästään astiablogi), että esittelen lempiaterimeni.

Keittiöni laatikoista löytyy kahdensorttisia aterimia. Toiset ovat perinteiset Hackmanin Savoniat. Ihan kelpoesineitä kyllä, mutta ykkösvalintani pöytää kattaessa on silti yleensä Alessin KnifeForkSpoon-aterimet. Jasper Morrisonin suunnittelemat aterimet ovat mielestäni yksinkertaisesti täydellisyyttä hipovat. Niiden yksinkertainen ja linjakas muotoilu on uskomattoman kaunis, ja sen lisäksi ne toimivat erinomaisesti niille tarkoitetussa tehtävässä. Aterimet ovat hyvän tuntuiset käteen, haarukan piikeillä on helppo tarttua ruokaan ja veitsi leikkaa sulavasti. Kyllä, sisäinen astiahifistelijäni nauttii joka kerta, kun kauhoo ruokaa suuhunsa juuri näillä.

Jos jotain huomautettavaa on ihan pakko keksiä, niin siro pikkulusikka on melko pieni Hackmaneihin tottuneelle.

Kuvat: Alessi

Haarukoiden, veitsien ja lusikoiden lisäksi keittiöstäni löytyvät myös saman sarjan salaattiottimet. Aivan mahtavat nekin.

Yrttitarhuri

Pikkuhiljaa alkaa lehdistä taas puskemaan juttuja puutarhan keväästä. Siitä, kuinka olisi taas aika siistiä piha ja laittaa kaiken näköistä kasvamaan. Puutarhan hoito on jotain, josta en ole koskaan oikein päässyt innostumaan. Tällä hetkellä voin helposti perustella viherharrastuksen puutetta sillä, että eihän minulla kerrostaloasujana edes ole pihaa. Totuus on kuitenkin se, että en ole lainkaan vakuuttunut, että kykkisin kukkapenkkiä nuohoamassa, vaikka minulla sellainen olisikin. Viherpeukaloni kun sijaitsee tasan keskellä kämmentä.

Muutaman kerran olen innostunut jopa tyrkkäämään kaupasta ostettujen hedelmien siemeniä purkkiin ja multaan, ja jäänyt innolla odottamaan, että koska se ikioma sitruunapuu sieltä nousee. Täytyy myöntää, että riemu on ollut suunnaton, kun muutamien päivien päästä purkista on tosiaan pilkistänyt jotain hentoa ja vihreää. Ilo onkin sitten jäänyt lyhyeen, kun tulokas on elänyt maksimissaan kaksi viikkoa.

Sama kohtalo on koitunut lähes kaikille huonekasveilleni. Muistan kerran marssineeni kukkakauppaan ja pyytäneeni huonekasvia, jonka todellinen tumpelokin saisi pysymään hengissä. Myyjä ojensi minulle suurehkon jukkapalmun ja sanoi: ”Tätä et kyllä varmana saa tapettua”. Palmu eli neljä kuukautta. Viimeinen niitti oli, kun yritin vähän aikaa sitten kasvattaa kissallemme eläinkaupasta ostettua kissanruohoa pureskeltavaksi. Ruoho kasvoi kyllä muutaman päivän komeasti ja kissakin tykkäsi rouskuttaa sitä. Sitten rupesin ihmettelemään ruohoastian kummaa hajua, ja totesin sen olevan homeessa. Edes kissanruoho ei siis menesty meillä. Nykyään meillä suositaankin leikkokukkia.

Kuvat: vviljanen @ Flickr

Kaikesta tästä huolimatta ihastelen aina näin keväisin näitä yrttiruukkuja, ja haaveilen puutarhan sijaan siitä, että joskus saisin vaikkapa persiljan viihtymään keittiössäni.

 

Kuva: Eva Solo

Kuva: Finnish Design Shop

Pyhäastiastot esiin

Monien kotien astiakaapeissa taitaa edelleen olla vallalla raaka kastijako arkiastioihin ja ”parempiin” astioihin. Arkiastiat ovat niitä eriparisia kippoja ja kuppoja joista on kuviot kuluneet pois ja joiden pohjat ovat harmaaraidallisia aterimien jäljiltä. Juhla-astiastoksi sen sijaan lasketaan astiat, jotka ovat keskenään samaa sarjaa, ehjiä ja hyvässä kunnossa. Radikaalein ero näiden kahden astiaryhmän välillä on kuitenkin se, että arkiastioita käytetään 360 päivänä vuodessa, ja juhla-astioita muutamana juhlapyhänä.

En ole koskaan oikein saanut kiinni tästä ajatusmallista. Sen voin vielä ymmärtää, että juhla-aterioilla halutaan luoda tunnelmaa erityisen kauniilla tai arvokkailla astioilla, mutta miksi tämän täytyisi tarkoittaa sitä, että arkena on syötävä rumista astioista. Miksi arjen ja juhlan kontrastista täytyy tehdä niin valtava? Ei kauneus ole katoava luonnonvara, kyllä siitä voi nauttia vaikka joka päivä.

Itse rakastan kauniita astioita. Arkinenkin ruokailuhetki muuttuu mukavammaksi, kun ruoka on tarjolla kauniilta astioilta. Joka päivä ei jaksa panostaa kattaukseen, mutta ruoan latominen kauniille lautaselle ei ole suurikaan vaiva. Eron juhlaan voi sitten tehdä esimerkiksi juhlavilla ruokalajeilla.

Lamppukirjailuista vielä

Tukholman messuja käsittelevässä postauksessani kerroin hauskoista valaisimista, joihin voi itse kirjailla mieleisensä kuviot. Emmi oli ystävällisesti vinkannut kommenttiboksiin, että valaisimet löytyvät LampGustafin mallistosta. Ajattelin siis laittaa kyseisistä hilpeistä kapistuksista vielä hieman lisäjuttua.

Valaisimen nimi on siis Stitch ja sitä löytyy kolmea eri mallia - kaikki kattovalaisimia. Rei’itetty valkoinen runko on metallinen. Paketissa tulee myös mukana neula ja lankaa kahdeksassa eri värissä.

Yrityksen nettisivuilla kerrotaan, että valaisin saapuu kauppoihin toukokuun lopulla. Eli vielä on hetki aikaa hioa omat ristipistokuviot kuntoon. Tämä ei tosin välttämättä tarkoita suomalaisia kauppoja, vaan koskee varmaankin ensisijaisesti ruotsalaisia putiikkeja. Suomalaisiakin jälleenmyyjiä LampGustafilta toki löytyy, ainakin Kodin 1:stä saa heidän valaisimiaan.

Kuvat: LampGustaf

Sivuilla kerrottiin myös, että valaisimien saapuessa myyntiin voi LampGustafin nettisivuilta käydä hakemassa valmiita malleja ja ohjeita, jos haluaa vinkkejä lamppunsa koristeluun.

Retromeininkiä

Sagaformin Retro-sarja on todella riemastuttava. Niiden estetiikka on mahtava yhdistelmä retroa ja raikkautta. Ja parhauden kruunaa vielä se, että astiat on myös pakattu kauniisiin rasioihin. Itse olen useita kertoja kaupassa hipelöinyt ihastellen sarjan säilytyspurkkia, jossa on puinen kansi. Tämä sopisi erinomaisesti keittiönhyllylleni, ja keksin heti vaikka mitä asioita, joita siinä säilyttäisin.

Kuvat: Huset-shop

Vaihda valkeaan

Olen huomannut, että värimieltymykseni kulkevat kausissa. Tämä koskee sekä sisustusta että pukeutumista. Nyt tuntuu siltä, että viimeisen parin vuoden aikana valkoinen ja hennot pastellisävyt ovat vaivihkaa hiipineet kotiini ja jatkuvasti vallanneet siellä yhä enemmän alaa. Sitä ennen olin ennemminkin tumman, mausteisen ja dramaattisen ystävä, mutta nyt vaaleus, valoisuus ja keveys ovat alkaneet houkutella yhä enemmän. Pikkuhiljaa yksi jos toinenkin huonekalu on saanut ylleen valkoisen maalipinnan ja tummat verhotkin ovat vaihtuneet vaaleisiin.

Valkoisen uusi aluevaltaus tapahtui jokunen viikko sitten, kun ostin valkoiset petivaatteet. Vaikka valkoiset lakanat ovatkin ne perinteisistä perinteisimmät, olen tähän mennessä nukkunut lähinnä kirkkaan- tai syvänpunaisissa, heleänvihreissä tai turkooseissa lakanoissa. Kuitenkin jokunen viikko sitten marssittuani Finlaysonin liikkeeseen petivaateostoksille kiinnitti valkoinen Glacier-pussilakana heti huomioni. Pyörittelin hetken aikaa käsissäni muutamaa värikkäämpääkin vaihtoehtoa, mutta oikeastaan valinta oli helppo. Valkoinen tuntui nyt juuri oikealta minun vuoteeseeni. Ja täytyy sanoa, että kun kotona pujahtaa illalla valkoiseen petiin nukkumaan, on siinä aivan erityistä luksuksen tuntua. Aivan kuin nukkuisi hotellissa.

Kuva: Finlayson

Kuvassa pussilakana näyttää melko kellertävältä (ainakin omalla koneellani), mutta oikeasti sävy on raikkaan valkoinen, eivätkä kuviot erotu lainkaan noin selkeästi, vaan ovat pikemminkin melko hienovaraisia. Kuvan värejä on varmaan Finlaysonin sivuille muokattu, jotta kuvio näkyisi paremmin.

(ei enää niin) Valkoinen pöytäliina

Innostuin keväisestä ilmasta ja auringonpaisteesta niin, että päätin taas kaivaa valkoisen pöytäliinani esiin. Silitin liinan huolella ja asettelin sen pöydän päälle. Kylläpä se näytti taas raikkaalle. Valkoisessa pöytäliinassa vain on sitä jotain. Sillä saa hetkessä siistin vaikutelman, perinteisen tunnelman tai juhlan tuntua.

Kaksi päivää ihanuutta kesti, sitten liinalla oli jättimäinen kahvitahra. Niin se vain menee, jopa taloudessa, jossa asuu pelkkiä aikuisia. Nyt pöytäliina joutaa taas pyykkiin, ja todennäköisesti menee viikkoja, ellei kuukausia, ennen kuin se pääsee seuraavan kerran taas pöydälle (syy ei ole hitaassa pyykkäys- vaan silitystahdissa).

Valkoinen pöytäliina tuntuu suorastaan vetävän tahroja puoleensa. En muista liinani koskaan selviytyneen pöydällä puhtaana yli kahta päivää. Olenkin todennut, ettei asiaa kannata harmitella, vaan parasta on suhtautua valkoiseen pöytäliinaan kuten leikkokukkiin: lyhyt, mutta sitäkin suurempi ilo silmälle.



Kuva: vviljanen@flickr

Harri Koskinen & Alessi

Huomasin eilen Alessin nettisivuilla pyöriessäni, että Harri Koskinen on liittynyt Alessin maineikkaaseen suunnittelijajoukkoon. Koskisen suunnittelema Fat-tarjotin on tällä hetkellä ainoa puusta valmistettu tarjotin Alessin valikoimissa. Alessin nettikaupasta uutuutta ei näemmä vielä saanut.

Kuva: Harri Koskinen

Kuva: Alessi

Harri Koskinen on mielestäni erittäin lahjakas suunnittelija. Hänellä on kyky ikään kuin pelkistää muodon ja materiaalin liitto niin, että jäljelle jää vain se puhtain ja olennaisin osa. Hänen suunnittelemansa astiat eivät silti ole tähän mennessä erityisemmin minua sykähdyttäneet (Oma-sarjan suurta alumiinista tarjoilukulhoa lukuun ottamatta). Tämä uusi tarjotin/rasia on mielestäni kuitenkin todella kaunis, ja idea on mielenkiintoinen. Tämän esineen kelpuuttaisin ilomielin omaan keittiööni.

Tuliaisia

Tukholman reissulla piti tietysti käydä tuliaisostoksilla Design Torgetilla. Puoti on täynnä toinen toistaan hauskempia ja hienompia esineitä. Sieltä olisi helposti voinut kahmia mukaansa tuomisia vaikka koko matkalaukun täydeltä. Tällä kertaa mukaan tarttui kuitenkin tällaista.




Nämä hauskat mukit hämäävät ulkomuodollaan. Rutistettua muovista kertakäyttömukia muistuttava astia on oikeasti ohutta keramiikkaa. Mukin on suunnitellut Rob Brandt ja jokainen muki on eri tavalla rutistettu ja yksilöllinen. Tästä mukista on erinomaisen hyvä pitää kiinni. Meillä nämä pääsivät hammasmukeiksi.





Toinen Design Torgetilta hankkimani tuliainen ovat suloiset Sparrow-koukut. Koukut oli jopa hauskasti pakattu linnunpöntön muotoiseen pahvirasiaan. Nämä linnut eivät vielä ole löytäneet paikkaansa kodistani, mutta pääsevät kyllä seinälle heti, kun saan niille päätettyä sen täydellisen paikan.

Tuulahduksia Tukholmasta

Tukholmassa järjestettiin jälleen pohjoismaiden suurimmat kalustemessut Stockholm Furniture Fair. Kävin paikan päällä tänä vuonna ensimmäistä kertaa, ja täytyy sanoa, että messut täyttivät kevyesti kaikki odotukseni. Nähtävää riitti.

Kuten usein muillakin messuilla, alan opiskelijoiden työt olivat ehdottomasti messuannin mielenkiintoisimmasta päästä. Helsingin sanomissakin (21.2.) mainittiin yhdeksi kiinnostavimmista kalusteista ammattikorkeakoulu Novian opiskelijan, Emilia Klemetsin Spin-box-pöytä, joka toimii samalla lehtien säilytyspaikkana. Sitä toimittaja ei tosin muistanut mainita, että Novia on suomalainen oppilaitos. Kai sitä nyt sen verran voi aina kotiin päin vetää. Kyseinen pöytä oli muuten myös yksi omista suosikeistani.

Kuva: Yrkeshögskolan Novia

Sen lisäksi itseäni sykähdytti suuresti erään ruotsalaisen opiskelijan (koulua en muista, miksi sillä ei ollut käyntikorttia esillä!) puinen kaluste, joka oli sekoitus uutta ja vanhaa. Kaluste oli muokattu vanhasta tuolista, jonka ympärille oli rakennettu uudesta materiaalista selkeälinjainen ja eleetön sivupöytä. Täydellinen yhdistelmä, olisin napannut kalusteen mukaani heti, jos vain sen luoja olisi ollut lähistöllä, tai edes puhelinsoiton päässä (ja jos asunnossani olisi ollut tilaa ja tililläni ylimääräistä rahaa…).

Eräs tuote, joka kiinnitti huomioni messuilla, oli erittäin vekkuli valaisin, johon voi itse kirjoa kuviot. Lampunvarjostin oli täynnä pieniä reikiä (kanavatyöksikö sellaista käsityömuotoa kutsutaan?), ja sen saa itse koristella juuri haluamallaan tavalla. Ei muuta kuin neula ja lanka käteen! Olisikohan valmistaja ollut muistaakseni Svedholm.

Toinen messuilta mieleen jäänyt asia oli matot. Esillä oli toinen toistaan ihanampia ja kauniimpia mattoja. Erityisesti minua miellyttivät paksut, muhkeat villamatot, joissa oli rouhea, hyvin kolmiulotteinen pinta, joka suorastaan kutsuu kävelemään ilman sukkia. Sellainen matto kun olisi olohuoneen lattialla, niin en tarvitsisi enää sohvaa lainkaan, köllöttelisin vain maton päällä.

Kuva: NTK

Astiakaapin helmet

Kuva: iittala.fi

Oiva Toikan v. 1964 suunnittelemat Kastehelmi-astiat ovat aina kuuluneet suosikkieni joukkoon. Niiden muoto on samalla sekä herkkä että leikkisä, aivan ihastuttava siis. Olin todella innoissani, kun kuulin, että astiat tulevat taas kauppoihin tämän vuoden alussa. Tähän mennessä olenkin jo ehtinyt käydä useaan otteeseen hipelöimässä ja ihastelemassa noita astiakaapin kaunistuksia eri liikkeissä.

Kaapeistani löytyy jo vanhan tuotannon kastehelmeä parissakin eri muodossa. Sokerikko ja kermakko, jotka tosin valitettavan harvoin pääsevät käyttöön (kermakkoa olen muuten usein käyttänyt mittana, jos desimitta on ollut tiskissä), sekä pino kakkulautasia, joita on kerääntynyt lähinnä kirpputoreilta ja sukulaisten lahjoituksina.

Nyt tuotantoon ovat nähtävästi päässeet lautanen kolmessa eri koossa (17, 26 ja 31,5 cm), sekä pieni kulho. Hämmästyttävää on se, että kakkulautanen on vaihtanut kokoa. Vai onko tuotannossa ennen ollut vielä useampia lautaskokoja? Nyt myytävät pienimmät lautaset ovat nimittäin halkaisijaltaan 17 cm, kun omasta kaapistani löytyvien jälkiruokalautasten halkaisija sen sijaan on 14 cm. Eikö pikkupulla enää riitä jälkiruoaksi, vaan lautaselle on mahduttava järeämpi pala kakkua vai mistä on kyse? Muistan kyllä jostain lukeneeni, että nykyään ruokalautasten koko, ja sitä myötä myös annosten koko on kasvanut.


Kuvat: vviljanen @ Flickr.com

No, omaa Kastehelmi-kokoelmaani ajattelin ainakin kartuttaa tuolla suurimmalla, 31,5 cm lautasella. Siitä on sitten hyvä tarjoilla kakkua, josta voin leikata pikkuriikkisiä palasia jälkiruokalautasilleni.

Nyt lähti!

Tästä lähtee käyntiin oma panokseni sisustusta, designia ja estetiikkaa yleensä pohtivaan keskusteluun.