(ei enää niin) Valkoinen pöytäliina

Innostuin keväisestä ilmasta ja auringonpaisteesta niin, että päätin taas kaivaa valkoisen pöytäliinani esiin. Silitin liinan huolella ja asettelin sen pöydän päälle. Kylläpä se näytti taas raikkaalle. Valkoisessa pöytäliinassa vain on sitä jotain. Sillä saa hetkessä siistin vaikutelman, perinteisen tunnelman tai juhlan tuntua.

Kaksi päivää ihanuutta kesti, sitten liinalla oli jättimäinen kahvitahra. Niin se vain menee, jopa taloudessa, jossa asuu pelkkiä aikuisia. Nyt pöytäliina joutaa taas pyykkiin, ja todennäköisesti menee viikkoja, ellei kuukausia, ennen kuin se pääsee seuraavan kerran taas pöydälle (syy ei ole hitaassa pyykkäys- vaan silitystahdissa).

Valkoinen pöytäliina tuntuu suorastaan vetävän tahroja puoleensa. En muista liinani koskaan selviytyneen pöydällä puhtaana yli kahta päivää. Olenkin todennut, ettei asiaa kannata harmitella, vaan parasta on suhtautua valkoiseen pöytäliinaan kuten leikkokukkiin: lyhyt, mutta sitäkin suurempi ilo silmälle.



Kuva: vviljanen@flickr