Pyhäastiastot esiin

Monien kotien astiakaapeissa taitaa edelleen olla vallalla raaka kastijako arkiastioihin ja ”parempiin” astioihin. Arkiastiat ovat niitä eriparisia kippoja ja kuppoja joista on kuviot kuluneet pois ja joiden pohjat ovat harmaaraidallisia aterimien jäljiltä. Juhla-astiastoksi sen sijaan lasketaan astiat, jotka ovat keskenään samaa sarjaa, ehjiä ja hyvässä kunnossa. Radikaalein ero näiden kahden astiaryhmän välillä on kuitenkin se, että arkiastioita käytetään 360 päivänä vuodessa, ja juhla-astioita muutamana juhlapyhänä.

En ole koskaan oikein saanut kiinni tästä ajatusmallista. Sen voin vielä ymmärtää, että juhla-aterioilla halutaan luoda tunnelmaa erityisen kauniilla tai arvokkailla astioilla, mutta miksi tämän täytyisi tarkoittaa sitä, että arkena on syötävä rumista astioista. Miksi arjen ja juhlan kontrastista täytyy tehdä niin valtava? Ei kauneus ole katoava luonnonvara, kyllä siitä voi nauttia vaikka joka päivä.

Itse rakastan kauniita astioita. Arkinenkin ruokailuhetki muuttuu mukavammaksi, kun ruoka on tarjolla kauniilta astioilta. Joka päivä ei jaksa panostaa kattaukseen, mutta ruoan latominen kauniille lautaselle ei ole suurikaan vaiva. Eron juhlaan voi sitten tehdä esimerkiksi juhlavilla ruokalajeilla.

Lamppukirjailuista vielä

Tukholman messuja käsittelevässä postauksessani kerroin hauskoista valaisimista, joihin voi itse kirjailla mieleisensä kuviot. Emmi oli ystävällisesti vinkannut kommenttiboksiin, että valaisimet löytyvät LampGustafin mallistosta. Ajattelin siis laittaa kyseisistä hilpeistä kapistuksista vielä hieman lisäjuttua.

Valaisimen nimi on siis Stitch ja sitä löytyy kolmea eri mallia - kaikki kattovalaisimia. Rei’itetty valkoinen runko on metallinen. Paketissa tulee myös mukana neula ja lankaa kahdeksassa eri värissä.

Yrityksen nettisivuilla kerrotaan, että valaisin saapuu kauppoihin toukokuun lopulla. Eli vielä on hetki aikaa hioa omat ristipistokuviot kuntoon. Tämä ei tosin välttämättä tarkoita suomalaisia kauppoja, vaan koskee varmaankin ensisijaisesti ruotsalaisia putiikkeja. Suomalaisiakin jälleenmyyjiä LampGustafilta toki löytyy, ainakin Kodin 1:stä saa heidän valaisimiaan.

Kuvat: LampGustaf

Sivuilla kerrottiin myös, että valaisimien saapuessa myyntiin voi LampGustafin nettisivuilta käydä hakemassa valmiita malleja ja ohjeita, jos haluaa vinkkejä lamppunsa koristeluun.

Retromeininkiä

Sagaformin Retro-sarja on todella riemastuttava. Niiden estetiikka on mahtava yhdistelmä retroa ja raikkautta. Ja parhauden kruunaa vielä se, että astiat on myös pakattu kauniisiin rasioihin. Itse olen useita kertoja kaupassa hipelöinyt ihastellen sarjan säilytyspurkkia, jossa on puinen kansi. Tämä sopisi erinomaisesti keittiönhyllylleni, ja keksin heti vaikka mitä asioita, joita siinä säilyttäisin.

Kuvat: Huset-shop

Vaihda valkeaan

Olen huomannut, että värimieltymykseni kulkevat kausissa. Tämä koskee sekä sisustusta että pukeutumista. Nyt tuntuu siltä, että viimeisen parin vuoden aikana valkoinen ja hennot pastellisävyt ovat vaivihkaa hiipineet kotiini ja jatkuvasti vallanneet siellä yhä enemmän alaa. Sitä ennen olin ennemminkin tumman, mausteisen ja dramaattisen ystävä, mutta nyt vaaleus, valoisuus ja keveys ovat alkaneet houkutella yhä enemmän. Pikkuhiljaa yksi jos toinenkin huonekalu on saanut ylleen valkoisen maalipinnan ja tummat verhotkin ovat vaihtuneet vaaleisiin.

Valkoisen uusi aluevaltaus tapahtui jokunen viikko sitten, kun ostin valkoiset petivaatteet. Vaikka valkoiset lakanat ovatkin ne perinteisistä perinteisimmät, olen tähän mennessä nukkunut lähinnä kirkkaan- tai syvänpunaisissa, heleänvihreissä tai turkooseissa lakanoissa. Kuitenkin jokunen viikko sitten marssittuani Finlaysonin liikkeeseen petivaateostoksille kiinnitti valkoinen Glacier-pussilakana heti huomioni. Pyörittelin hetken aikaa käsissäni muutamaa värikkäämpääkin vaihtoehtoa, mutta oikeastaan valinta oli helppo. Valkoinen tuntui nyt juuri oikealta minun vuoteeseeni. Ja täytyy sanoa, että kun kotona pujahtaa illalla valkoiseen petiin nukkumaan, on siinä aivan erityistä luksuksen tuntua. Aivan kuin nukkuisi hotellissa.

Kuva: Finlayson

Kuvassa pussilakana näyttää melko kellertävältä (ainakin omalla koneellani), mutta oikeasti sävy on raikkaan valkoinen, eivätkä kuviot erotu lainkaan noin selkeästi, vaan ovat pikemminkin melko hienovaraisia. Kuvan värejä on varmaan Finlaysonin sivuille muokattu, jotta kuvio näkyisi paremmin.

(ei enää niin) Valkoinen pöytäliina

Innostuin keväisestä ilmasta ja auringonpaisteesta niin, että päätin taas kaivaa valkoisen pöytäliinani esiin. Silitin liinan huolella ja asettelin sen pöydän päälle. Kylläpä se näytti taas raikkaalle. Valkoisessa pöytäliinassa vain on sitä jotain. Sillä saa hetkessä siistin vaikutelman, perinteisen tunnelman tai juhlan tuntua.

Kaksi päivää ihanuutta kesti, sitten liinalla oli jättimäinen kahvitahra. Niin se vain menee, jopa taloudessa, jossa asuu pelkkiä aikuisia. Nyt pöytäliina joutaa taas pyykkiin, ja todennäköisesti menee viikkoja, ellei kuukausia, ennen kuin se pääsee seuraavan kerran taas pöydälle (syy ei ole hitaassa pyykkäys- vaan silitystahdissa).

Valkoinen pöytäliina tuntuu suorastaan vetävän tahroja puoleensa. En muista liinani koskaan selviytyneen pöydällä puhtaana yli kahta päivää. Olenkin todennut, ettei asiaa kannata harmitella, vaan parasta on suhtautua valkoiseen pöytäliinaan kuten leikkokukkiin: lyhyt, mutta sitäkin suurempi ilo silmälle.



Kuva: vviljanen@flickr

Harri Koskinen & Alessi

Huomasin eilen Alessin nettisivuilla pyöriessäni, että Harri Koskinen on liittynyt Alessin maineikkaaseen suunnittelijajoukkoon. Koskisen suunnittelema Fat-tarjotin on tällä hetkellä ainoa puusta valmistettu tarjotin Alessin valikoimissa. Alessin nettikaupasta uutuutta ei näemmä vielä saanut.

Kuva: Harri Koskinen

Kuva: Alessi

Harri Koskinen on mielestäni erittäin lahjakas suunnittelija. Hänellä on kyky ikään kuin pelkistää muodon ja materiaalin liitto niin, että jäljelle jää vain se puhtain ja olennaisin osa. Hänen suunnittelemansa astiat eivät silti ole tähän mennessä erityisemmin minua sykähdyttäneet (Oma-sarjan suurta alumiinista tarjoilukulhoa lukuun ottamatta). Tämä uusi tarjotin/rasia on mielestäni kuitenkin todella kaunis, ja idea on mielenkiintoinen. Tämän esineen kelpuuttaisin ilomielin omaan keittiööni.

Tuliaisia

Tukholman reissulla piti tietysti käydä tuliaisostoksilla Design Torgetilla. Puoti on täynnä toinen toistaan hauskempia ja hienompia esineitä. Sieltä olisi helposti voinut kahmia mukaansa tuomisia vaikka koko matkalaukun täydeltä. Tällä kertaa mukaan tarttui kuitenkin tällaista.




Nämä hauskat mukit hämäävät ulkomuodollaan. Rutistettua muovista kertakäyttömukia muistuttava astia on oikeasti ohutta keramiikkaa. Mukin on suunnitellut Rob Brandt ja jokainen muki on eri tavalla rutistettu ja yksilöllinen. Tästä mukista on erinomaisen hyvä pitää kiinni. Meillä nämä pääsivät hammasmukeiksi.





Toinen Design Torgetilta hankkimani tuliainen ovat suloiset Sparrow-koukut. Koukut oli jopa hauskasti pakattu linnunpöntön muotoiseen pahvirasiaan. Nämä linnut eivät vielä ole löytäneet paikkaansa kodistani, mutta pääsevät kyllä seinälle heti, kun saan niille päätettyä sen täydellisen paikan.

Tuulahduksia Tukholmasta

Tukholmassa järjestettiin jälleen pohjoismaiden suurimmat kalustemessut Stockholm Furniture Fair. Kävin paikan päällä tänä vuonna ensimmäistä kertaa, ja täytyy sanoa, että messut täyttivät kevyesti kaikki odotukseni. Nähtävää riitti.

Kuten usein muillakin messuilla, alan opiskelijoiden työt olivat ehdottomasti messuannin mielenkiintoisimmasta päästä. Helsingin sanomissakin (21.2.) mainittiin yhdeksi kiinnostavimmista kalusteista ammattikorkeakoulu Novian opiskelijan, Emilia Klemetsin Spin-box-pöytä, joka toimii samalla lehtien säilytyspaikkana. Sitä toimittaja ei tosin muistanut mainita, että Novia on suomalainen oppilaitos. Kai sitä nyt sen verran voi aina kotiin päin vetää. Kyseinen pöytä oli muuten myös yksi omista suosikeistani.

Kuva: Yrkeshögskolan Novia

Sen lisäksi itseäni sykähdytti suuresti erään ruotsalaisen opiskelijan (koulua en muista, miksi sillä ei ollut käyntikorttia esillä!) puinen kaluste, joka oli sekoitus uutta ja vanhaa. Kaluste oli muokattu vanhasta tuolista, jonka ympärille oli rakennettu uudesta materiaalista selkeälinjainen ja eleetön sivupöytä. Täydellinen yhdistelmä, olisin napannut kalusteen mukaani heti, jos vain sen luoja olisi ollut lähistöllä, tai edes puhelinsoiton päässä (ja jos asunnossani olisi ollut tilaa ja tililläni ylimääräistä rahaa…).

Eräs tuote, joka kiinnitti huomioni messuilla, oli erittäin vekkuli valaisin, johon voi itse kirjoa kuviot. Lampunvarjostin oli täynnä pieniä reikiä (kanavatyöksikö sellaista käsityömuotoa kutsutaan?), ja sen saa itse koristella juuri haluamallaan tavalla. Ei muuta kuin neula ja lanka käteen! Olisikohan valmistaja ollut muistaakseni Svedholm.

Toinen messuilta mieleen jäänyt asia oli matot. Esillä oli toinen toistaan ihanampia ja kauniimpia mattoja. Erityisesti minua miellyttivät paksut, muhkeat villamatot, joissa oli rouhea, hyvin kolmiulotteinen pinta, joka suorastaan kutsuu kävelemään ilman sukkia. Sellainen matto kun olisi olohuoneen lattialla, niin en tarvitsisi enää sohvaa lainkaan, köllöttelisin vain maton päällä.

Kuva: NTK

Astiakaapin helmet

Kuva: iittala.fi

Oiva Toikan v. 1964 suunnittelemat Kastehelmi-astiat ovat aina kuuluneet suosikkieni joukkoon. Niiden muoto on samalla sekä herkkä että leikkisä, aivan ihastuttava siis. Olin todella innoissani, kun kuulin, että astiat tulevat taas kauppoihin tämän vuoden alussa. Tähän mennessä olenkin jo ehtinyt käydä useaan otteeseen hipelöimässä ja ihastelemassa noita astiakaapin kaunistuksia eri liikkeissä.

Kaapeistani löytyy jo vanhan tuotannon kastehelmeä parissakin eri muodossa. Sokerikko ja kermakko, jotka tosin valitettavan harvoin pääsevät käyttöön (kermakkoa olen muuten usein käyttänyt mittana, jos desimitta on ollut tiskissä), sekä pino kakkulautasia, joita on kerääntynyt lähinnä kirpputoreilta ja sukulaisten lahjoituksina.

Nyt tuotantoon ovat nähtävästi päässeet lautanen kolmessa eri koossa (17, 26 ja 31,5 cm), sekä pieni kulho. Hämmästyttävää on se, että kakkulautanen on vaihtanut kokoa. Vai onko tuotannossa ennen ollut vielä useampia lautaskokoja? Nyt myytävät pienimmät lautaset ovat nimittäin halkaisijaltaan 17 cm, kun omasta kaapistani löytyvien jälkiruokalautasten halkaisija sen sijaan on 14 cm. Eikö pikkupulla enää riitä jälkiruoaksi, vaan lautaselle on mahduttava järeämpi pala kakkua vai mistä on kyse? Muistan kyllä jostain lukeneeni, että nykyään ruokalautasten koko, ja sitä myötä myös annosten koko on kasvanut.


Kuvat: vviljanen @ Flickr.com

No, omaa Kastehelmi-kokoelmaani ajattelin ainakin kartuttaa tuolla suurimmalla, 31,5 cm lautasella. Siitä on sitten hyvä tarjoilla kakkua, josta voin leikata pikkuriikkisiä palasia jälkiruokalautasilleni.

Nyt lähti!

Tästä lähtee käyntiin oma panokseni sisustusta, designia ja estetiikkaa yleensä pohtivaan keskusteluun.